Saamelaista muotoiluajattelua ei ole tutkittu, tai kirjoitettu tietääkseni lainkaan. Käsitteenä olen kuullut puhuttavan siitä hyvin vähän, lähinnä harvinaisissa muotoilijoiden ja saamelaisten käsityöläisten kohtaamisissa, jossain kodassa, kun on istuttu iltaa tulien ympärillä ja syöty kumppuksia. Miksi sen tutkiminen ja käsitteellistäminen sitten olisi niin tärkeää?
Muotoilun ala pyrkii tekemään arjesta parempaa ratkomalla ongelmia muotoilun työkalujen keinoin. Muotoilu voi keskittyä hyödyllisten tarvikkeiden muotoiluun siten, että niiden käytöstä arjessa tulee huomaamatonta ja mukavaa. Muotoilu voi olla käyttöliittymämuotoilua, kuten induktiolieden hipaisukytkinten toimintalogiikkaa. Muotoilija voi muotoilla ympäristöä helpommaksi vaikkapa kaupungissa joukkoliikenteen parissa. Yhä suuremmissa määrin yrityksille ja organisaatioille on hyödyllistä käyttää muotoilijoita se antaa myös tutkitusti kilpailuetua markkinataloudessa. Palvelumuotoilukin sekin alkaa jo olla tavalliselle kansalaiselle käsitteenä tuttu, mutta miten on strateginen muotoilu tai yhteiskunnallinen muotoilu? Ja miten saamelainen muotoiluajattelu liittyy tähän kaikkeen?
Tutkin artikkelissa arktista muotoilua koskevaa kirjallista aineistoa, sekä AIDA-hankkeen myötä Saamelaisarkistoon syntyvän Duodji-arkiston aineistoa.
Artikkelin esittelen saamelaisen muotoiluajattelun viemistä yhteiskunnalliselle tasolle ja herätän keskustelua siitä, mihin yhteiskunnallisiin ongelmiin saamelainen muotoiluajattelu voi tarjota ratkaisuita.
