About dutkans

Inka Kangasniemi

Miten saisi siirrettyä lapsille sitä upeaa arvomaailmaa, mitä saamelainen muotoiluajattelu sisältää? Sitä olen miettinyt vuosikausia. Ei lapsille auta luennoida käsityöläisen materiaalituntemuksesta, eri materiaalien mahdollisuuksista tai saamelaisen esineistön evoluutiosta. Eivät lapset liioin jaksa tehdä hitaita perinteisiä pahka-, sarvi- tai turkistöitä.

Tutustuttuani muotoilukasvatuksen maailmaan Mikkeli Art and Design Weekillä vuonna 2015 aloin kehittelemään mielessäni konseptia lapsille suunnatuista työpajoista, joissa yhdistyisi saamelainen muotoiluajattelu ja nykymuotoilun työkalut. Työpajoissa lähtökohtana työskentelylle olisivat Saamelaisarkiston materiaalit, kuten valokuvat tai muut paperiset aineistot.

Saamukas-hankkeen käynnistyttyä aloin ideoimaan työpajojen sisältöjä siten, että niissä näkyisi selkeästi nykyajan saamelaisten elinkeinojen kirjo ja arktinen lifestyle. Sisältövaihtoehtoja oli aluksi kymmeniä, joista Saamukas-hankkeen testaukseen päätyi kolme erilaista sisältöä.

Rajasin työpajojen rakenteen hyvin tarkkaan. Suunnitellut työpajat ovat luonteeltaan intensiivisiä. Niiden runko on tarkkaan mietitty ja aikataulutettu. Yhden työpajan kesto on kaksi tuntia, johon sisältyy toimeksiannon lisäksi alkuideointi, ideoiden läpikäynti, varsinainen työskentelyvaihe sekä palaute.

 

Saamelainen perinne kohtaa muotoilun työkalut

Esittelen seuraavaksi kolme hankkeen aikana toteutunutta työpajaa:

Graafisen suunnittelun työpajan lähtökohtana toimivat oman alueen perinteiset kuviot kudonnaisissa. Työpajassa oppilaat suunnittelivat lapaskuvioiden esitystekniikan innostamina printattavat kuosit kangaskasseihin.

Työpaja alkoi toimeksiannon jälkeen kolmen konseptin suunnittelulla, jonka jälkeen jokainen vuorollaan esitteli omat konseptinsa ryhmälle. Kunkin oppilaan kohdalla käytiin nopeaa vuorovaikutusta konsepteista, ja sen jälkeen oppilas kertoi, minkä konsepteista hän haluaa toteuttaa painokuosiksi. Myös muu ryhmä sai äänestää mieluista konseptiaan.

Tämän jälkeen valittu konsepti piirrettiin pikselitekniikalla kuultopaperille. Lopuksi oppilaat saivat antaa palautetta työpajasta.

Kotona käsittelin työpajasta keräämäni pikselityöt kuvankäsittelyohjelmalla printtikuvioiksi, ja lopputuloksena syntyi tyylikkäitä ekologisia kangaskasseja.

 

Käyttäjälähtöinen suunnittelu -työpajassa lähtökohtana toimivat saamelaisten käyttämät reet ja ahkiot. Työpajassa oppilaat toteuttivat rekiä ja ahkioita joko kollaasi-, tai hahmomallitekniikalla.

Työpaja alkoi toimeksiannon ja kohderyhmän valinnan jälkeen aivomyrsky-nimisellä ideointimenetelmällä, jonka ideana on tuottaa mahdollisimman paljon ideoita lyhyessä ajassa. Menetelmässä kaikki saavat sanoa aiheeseen liittyviä ideoita yhden toimiessa kirjurina. Hulluimmatkin ideat ovat sallittuja. Kirjatut ideat ovat kaikkien käytettävissä.

Tämän jälkeen oppilaat piirsivät nopean luonnoksen omasta ideasta paperille, jonka jälkeen siitä tehtiin esityskuva kollaasitekniikalla tai kolmiulotteinen hahmomalli. Lopuksi oppilaat antoivat palautetta työpajasta.

 

Estetiikka-työpajassa lähtökohtana toimii saamelainen ornamentiikka. Työpajojen tuloksena syntyi kierrätetystä vuolukivestä riipuksia, esimerkiksi kaulaan tai reppuun.

Työpajan toimeksiannon jälkeen oppilaat saivat perehtyä oman alueen saamelaiseen ornamentiikkaan, jonka pohjalta he saivat suunnitella kuvioita omaan työhönsä. Suunnitelmien läpikäynnin jälkeen oppilaat aloittivat työskentelyn, joka jaottui kolmeen vaiheeseen. Työkalujen käyttö ja materiaalin työstömenetelmät, ornamentiikka ja muodonanto sekä kiviosan kiinnitys riipusnauhaan. Työpajan lopuksi oppilaat saivat antaa palautetta työpajoista.

Kuvia työpajoista näet tästä.

Palaute Saamukas-hankkeen työpajatoiminnasta on ollut tähän asti paitsi innostunutta, myös innostavaa. Hankkeen lopputuloksena syntyy kokeellinen saamelainen muotoilukasvatuspaketti. Pakettia voivat omassa toiminnassaan hyödyntää niin saamelaiset käsityöläiset, opettajat kuin vapaa-ajan ohjaajatkin. Tulen keräämään oppilaiden palautteen lisäksi palautetta opettajilta, joiden kanssa olen työpajoja kouluissa pitänyt.

Saamelainen muotoilukasvatus on käsitteenä uusi, joten kutsunkin kaikki mukaan ideoimaan, luomaan ja muotoilemaan saamelaista muotoilukasvatusta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä! Osoitteeni: ikangasniemi@hotmail.com

Yhteistyössä Saamukas-hankkeessa toimivat Saamelaisarkisto, Taiteen edistämiskeskus, Utsjoen kunta, Inarin Kunta, Sodankylän kunta Rovaniemen kaupunki ja Inarinsaamelaiset ry. Rahoitusta hankkelle ovat myöntäneet Alli Paasikiven säätiö ja Kalevala-korun kulttuurisäätiö.

Heta Heiskanen

Sananen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen saamelaisia koskevasta oikeuskäytännöstä

Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS) ja sitä koskeva oikeuskäytäntö ei ole nykyisellään tarjonnut tehokasta oikeussuojakeino saamelaisille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei strategista litigaatio, voisi muuttaa tilannetta. Strategisella litigaatiolla tarkoitetaan sopivien yksittäistapausten etsimistä oikeuskanteita varten, jotta oikeudellisen linjavedon kautta saataisiin aikaan laajempi yhteiskunnallinen muutos.

Jotta tulevaisuuden oikeuskäytäntö voisi kehittyä alkuperäiskansan oikeuksia paremmin turvaavaksi, on syytä tunnistaa selittäviä tekijöitä nykyiselle tilanteelle ja pohtia, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) yleiset opit voisi valjastaa strategisen litigaation tueksi.

Muutamista nykyisen käytännön selittävistä tekijöistä

Varhaisen oikeuskäytännön selittävinä tekijöinä on ainakin osaksi se, että alkuperäiskansan oikeuksien ja vähemmistöoikeuksien kehitys ei ollut tuolloin vielä valtavirtaistunut. Kehityskaarta voidaan verrata romanien oikeuksien tunnustamiseen ja turvaamiseen EIS:n piirissä, sillä prosessi oli myös alkuun hidas. Keskeisenä muutostekijänä romanien oikeuksia koskevien tuomiolinjojen muuttumisessa oli, että vireille laitettiin useita tapauksia, joissa oli aktiivisesti mukana järjestöt, jotka tuottivat monipuolista näyttöä romanien syrjinnästä.

Romani- ja muista vähemmistöoikeuden tapauksista on opittavissa, että erityinen kulttuuri ja elämäntapa on suojattu EIS:n artiklan 8 alla, joka suojaa yksityiselämää. Nykyisissä alkuperäiskansaa koskevissa oikeustapauksissa EIT:n artiklaa 8 ei kuitenkaan ole voimakkaasti hyödynnetty, vaan on nojauduttu enemmän artikloihin 6 ja ensimmäisen lisäpöytäkirjan ensimmäiseen artiklaan koskien omaisuudensuojaa.

Joissakin alkuperäiskansaa koskevissa oikeustapauksissa on myös ollut prosessiin liittyviä puutteita, eli esimerkiksi kotimaisia oikeussuojakeinoja ei ole käytetty loppuun saakka. Tällaiset ongelmat ovat suhteellisen yleisiä, eivätkä niinkään kytköksissä alkuperäiskansan oikeuksiin.

Tulevaisuuden tapausten argumentaation rakentamisesta

Handölsdalen Sami village and others v. Sweden tapauksen eriävä mielipide näyttää tietä tulevaisuuden kanteiden argumentaation rakentamiselle. Kuten Timo Koivurova on tuonut esiin, tuomari Ziemele viittaa omassa mielipiteessään alkuperäiskansan oikeuksien kehittymiseen ja vakiintumiseen ja katsoo, että EIT:n tulisi ottaa huomioon kansainvälinen kehitys.

Olisi EIT:n omien tulkintaoppien, eli konsensus-opin, dynaamisen tulkinnan ja kansainvälisten trendien tulkintaopin mukaista ottaa huomioon kansainvälinen kehitys eli esimerkiksi ILO 169 sopimus ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus.

Konsensus-opilla viitataan siihen, että EIT katsoo eri lähteiden valossa, onko asiasta eurooppalainen tai kansainvälinen yhteisymmärrys. Esimerkiksi alkuperäiskansan oikeudet on kehittynyt YK:n, ILO:n ja eri alueellisten ihmisoikeustoimijoiden keskuudessa siten, että EIT voisi olla valmis katsomaan alkuperäiskansan oikeuksien vakiintuneen.

Dynaamisella tulkinnalla tarkoitetaan sitä, että Euroopan ihmisoikeussopimusta tulee tulkita kulloisenkin ajan ja yhteiskunnan hengessä niin, että ihmisoikeudet antavat suojaa reagoi yhteiskunnan uudenlaisissa olosuhteissa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen laatimisen aikaan alkuperäiskansan oikeuksien kehitys ei ollut samanlainen kuin nyt, joten kun tilanne on muuttunut, tulisi se vaikuttaa myös siihen, miten EIS tulkitaan tässä ajassa.

Kansainvälisten trendien tulkintaoppi viittaa siihen, että EIT ei tee tulkintaansa tyhjiössä, vaan ottaa tarvittaessa huomioon erilaiset kansainväliset kehityskulut, myös ei-oikeudellisesti sitovat trendit, jos ne tarjoavat tukea uudessa tai muuttuneessa tulkintatilanteessa. EIT on esimerkiksi katsonut, että ympäristöllä on kasvava merkitys yhteiskunnissa, sillä niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti on kehitetty ympäristörikosten kriminalisointia. Tämä linjaus on tehty siitä huolimatta, että itse sopimusteksti ei viittaa lainkaan ympäristöön erityisenä suojeltuna intressinä.

Haasteeksi saattaa vain muodostua, että EIT muuttaa useimmiten tulkintalinjaansa edellä mainittujen oppien avulla suuressa jaostossa muiden jaostokokoonpanojen sijaan. Suuren jaoston käsittelyyn pääsee vain hyvin rajattu määrä tapauksia vuosittain.

Martin Scheinin on katsonut omalta osaltaan, että tulkinnan muutos edellyttäisi todennäköisimmin hyvin vakavan loukkauksen löytymistä. Vakavimpiin loukkauksiin voidaan katsoa etenkin ehdottomien oikeuksien loukkaukset eli loukkaukset jotka koskevat oikeutta elämään tai kidutuksen kieltoa. Tämäkin näkemys on perusteltu nykyisen EIT:n oikeuskäytännön valossa, sillä mitä vakavampi loukkaus, sen todennäköisemmin EIT voi katsoa, että loukkaus on EIS:n hengen ja päämäärän vastainen.

Itse näen, että vipuvartta voi saada lisäksi nykyisistä, etenkin artiklan 8 alla käsitellyistä ympäristötapauksista, sillä saamelaistapaukset kytkeytyvät monesti maankäyttökysymyksiin, joita on käsitelty nimenomaisesti artiklan 8 yhteydessä. Ympäristötapauksissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi tiedonsaanti- ja muutoksenhakuoikeuksiin sekä terveyteen liittyviin haittoihin. Samanaikaisesti oli tärkeää huolehtia, että argumentaatiossa otetaan huomioon nykyinen vähemmistöoikeuden kehitys ja valtioiden positiiviset toimintavelvoitteet. Positiivisilla toimintavelvoitteilla viitataan valtioiden edistämisvelvoitteisiin, joihin lukeutuu mm. riittävän lainsäädännön kehittäminen, valvontamekanismien ylläpitäminen ja konkreettisten toimenpiteiden tekeminen oikeusloukkausten ennaltaehkäisemiseksi.

Heta Heiskanen

HTM, VTM

yliopisto-opettaja

Johtamiskorkeakoulu

Tampereen yliopisto

 

Heta Heiskanen

Porot kuuluvat tuulelle
Puheenvuorodokumentti Porot kuuluvat tuulelle antaa Käsivarren paliskunnan porosaamelaisten kertoa omalla äänellään, minkälaisia uhkia perinteiseen saamelaiseen poronhoitoon kohdistuu. Dokumentin kertojana toimii näyttelijä, juristi ja toimittaja Anni-Kristiina Juuso.
Dokumentti kuvaa, kuinka Käsivarren alueelle kohdistuu monenlaista maankäyttöpainetta, mukaan lukien malminetsintä, vesipumppuvoimala, rautatie, EISCAT_3D tutka, luonnontieteellinen tutkimus Mallan luonnonpuistossa ja turismi. Yhdessä kaikki nämä kilpailevat maankäyttömuodot kaventavat perinteisen jutaavan poronhoidon tarvitsemia laidunmaita.
Uhista huolimatta ”saamelaiset ovat kuitenkin sitkasta kansaa”, kuten eräs dokumentin saamelaisista toteaa. Dokumentti kertookin ympäristöuhkien lisäksi keskeisesti yhteisöstä, joka ymmärtää, että kulttuurin säilyttäminen on tärkeää ja arvokasta. ”Saamelaiskulttuuri on kuin pallo, siinä kaikki ovat tärkeitä vauvasta vaariin, jos siitä poistaa yhdenkään pienen osan, se murtuu se pallo”, tiivistää yksi yhteisön jäsenistä.
Dokumentti kuvattiin vuoden 2015 aikana kolmella eri kenttämatkalla Käsivarren Lapissa ja se syntyi osana Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? -hanketta, jota koordinoi Lapin yliopiston Arktinen keskus yhteistyössä Tampereen ja Helsingin yliopistojen kanssa. Hanketta rahoitti Koneen Säätiö Jakautuuko Suomi -ohjelmastaan.
Dokumentin kuvaus: Hamid Al-Sammarraee, Assi Harkoma, Heta Heiskanen ja Päivi Kapiainen-Heiskanen. Musiikki: Kalle Ylitalo. Leikkaus: Harri Räisä. Käsikirjoitus ja ohjaus: Päivi Kapiainen-Heiskanen. Kertoja: Anni-Kristiina Juuso.
Levikki
Tulevat:
– Wildlife Vaasa Nature Film Festival, 30.9.2016
– Native Spirit Festival, Lontoo, lokakuu 2016
– Sunrise Film Festival, 29.9.-2.10.2016, Nova Scotia, Kanada
– Tampereen yliopisto, 31.10. klo 15-17, Päärakennus A1, Tampere
– Tunturilatu 70v juhlat, 6.11. klo 10 Peurunka, Lauka

Näytetyt:
– Skábmagovat 21.1.2016 / Inari
– Jään reunalla festivaali, Helsinki 22.1.2016
– Savonlinna International Nature Film Festival 20.8.2016
– Rauma Blue Sea Film Festival 20.8.2016
-Saamelaisten kansallispäivä Hetta, Enontekiö 6.2.2016
– Porokuninkuusajot, Inari 2.3. Siida
– Lapin yliopisto, Rovaniemi 7.4.2016

Elokuva on mahdollista nähdä myös Rovaniemellä Arktikum-talon kirjastossa tietokoneella. Jos haluat näyttää dokumenttia kouluissa, yliopistoilla tai muussa tilaisuudessa, tiedustelut voi lähettää käsikirjoittajalle ja ohjaajalle Päivi Kapiainen-Heiskaselle: paivi.kapiainen@mediaali.fi
Kirjoittaja:
Heta Heiskanen, VTM, HTM
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristökäytännöstä Tampereen yliopistossa, mutta Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? hankkeessa hän kuvasi helikopterista dokumentin ilmakuvat ja perehtyi paikallisten saamelaisten ympäristöpäätöksenteon haasteisiin.