Tatu Torikka City-Sámit r.y. várreságadoalli/varapuheenjohtaja
Feastasáhkavuorru Helssega universitehta sáme- ja álgoálbmotdutkama ordnen sámi álbmotbeaivve leavgafeasttas 6.2.
Bures boahtin, buorre beaivi ja giitu bovdehusas boahtit doallat sáhkavuoru odne guđat beaivve guovvamanus čuodi okta jagi dan maŋŋá go vuostas stuorra Sámi deaivvadeapmi dollojuvvui.
Tervetuloa, hyvää päivää ja kiitos kun sain tulla puhumaan teille tänään kuudes päivä helmikuuta, saamelaisten kansallispäivänä.
Saamelaiset ovat asuneet pohjoisessa, Saamenmaassa, jo vuosisatoja ennen nykyisten valtioiden syntyä. Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa elossa oleva alkuperäiskansa ja haluamme, että myös pysymme sellaisina. Meitä saamelaisia on suomessa n. 6000, eli n. 0,1% suomen väkiluvusta, meistä alle puolet puhuvat saamenkieltä äidinkielenään. Olen yksi heistä. Valitettavasti päivittäin kieltäni en kuitenkaan enää pääse puhumaan, puhun enemmän englantia kuin saamea.
Saimme lippumme vuonna 1986, olin silloin kahden kuukauden ikäinen. Lipussa on neljä väriä: punainen, sininen, keltainen ja vihreä, ne tulevat saamenpuvun väreistä, sininen ympyrän kaari kuvastaa kuuta, punainen aurinkoa.
Ollessani 10 vuotias, Suomen Saamelaiskäräjät perustettiin, se oli kotipaikassani Inarissa iso juttu. Saamelaiskäräjät perustettiin vuonna 1973 perustetun Saamelaisvaltuuskunnan tilalle. Saamelaiskäräjät ovat edistäneet paljon Saamelaisten tilannetta. Pääsin itse lähemmin tutustumaan saamelaiskäräjiin ollessani 18 vuotias, kun työskentelin heillä kesän siirtämässä heidän kirjastoaan tilasta toiseen.
Miltä tuntuu olla saamelainen kaupungissa? Muutin kotiseudultani Saamenmaalta kaupunkiin, etelään, tai oikeastaan Keski-Suomeen, mutta 900km etelään tutui enemmän etelältä kuin keskeltä. En tuntenut kaupungista ketään, enkä varsinkaan ketään, jonka kanssa olisi pystynyt puhumaan saamea. Koin henkilökohtaisesti ensikosketukseni kulttuurin ja kielenhäviämisen, kun muutama vuosi muuttoni jälkeen olin viettämässä joulua kotonani. Isäni alkoi puhua minulle saamea, enkä kauhukseni pystynyt käymään keskustelua ajatuksistani ja arkipäivistäni hänen kanssaan. Olinhan käynyt peruskoulun saameksi, kirjoittanut molemmat äidinkieleni lukiossa ja puhunut kieltä lähes päivittäin syntymästäni asti. Seuraavana päivänä tein päätöksen, joka yhä pitää: Päätin alkaa puhua saamea isäni kanssa puhelimessa. Näin sain saamenkieliannoksen, jotta kieleni säilyy.
Muutettuani Helsinkiin reilu kaksi vuotta sitten, olen tekemisissä useamman saamelaisen kanssa, kuin asuessani Jyväskylässä. Vajaa 2 vuotta sitten pikkuserkkuni otti yhteyttä minuun ja pyysi mukaan City Samit saamelaisyhdistyksen toimintaan. Nyt olen ollut mukana toiminnassa jo toisella hallituskaudella.
City Samit ry:n tarkoituksena on kehittää ja ylläpitää kotiseutunsa ulkopuolella asuvien saamelaisten kulttuuria ja kieltä. Helsinki oli pitkään suurin saamelaiskaupunki saamelaisalueen ulkopuolella, nyt Rovaniemi on vienyt sen tittelin.
Vaikka ajat ovat olleet raskaat, saamelaiskäräjälakia ei saatu suomen eduskunnassa uudistettua, ja Ilo 169 sopimus alkuperäiskansojen oikeuksista jäi myös ratifioimatta. Valoa on näkyvissä kuitenkin muilla rintamilla, olemme hallinnoineet yhdistyksen kautta saamenkielistä kielipesää jo useita vuosia. Helsingin kaupunki on luvannut aloitta ensi syksynä kaksikielisen suomi-saame opetuksen peruskoulun esi-2 luokkalaisille Pasilan ala-asteella. On mahtavaa, että nuoret ovat valmiita edistämään saamelaisuutta ja puhumaan siitä, ilman häpeän pelkoa, ylpeydellä. Jos haluamme edistää asioitamme, meidän täytyy ensin puhua niistä ääneen ja avoimesti. Kertomalla muille keitä olemme, saamme heidät ymmärtämään ja arvostamaan kulttuuriamme, identiteettiämme ja niiden luomia tarpeitamme.
Giitu
Kiitos