Pasi Saukkonen: Monikielisyys

Pidin toukokuussa pari monikielisyyteen liittyvää esitelmää ja julkaisin niiden keskeistä sisältöä blogissani:

https://pasisaukkonen.wordpress.com/2017/08/06/pari-esitelmaa-monikielisyydesta-suomessa-ja-helsingissa/

Linkkiä saa levittää asiasta mahdollisesti kiinnostuneille.

Kaikki kommentit tervetulleita, etenkin kriittiset.

Pasi Saukkonen, Erikoistutkija, dosentti

Helsingin kaupunki, Kaupunginkanslia

Kaupunkitutkimus ja -tilastot

Puh: 040-3344800

https://pasisaukkonen.wordpress.com/

Sáárnu páárnážân vááimuvuálásii kielâ

Marja-Liisa Olthuis

Perrui várás čaallum uápiskirjeh kyevti- já maaŋgâkielâgvuođâst láá táválávt pyereh. Ravvuuh suápih almolávt meiddei ucceeblovokielâ tilán. Ohtâ raavâ lii kuittâg taggaar, et tom lii tárbu kieđâvuššâđ sierâ: ”Sáárnu páárnážân jieijâd eenikielâ”. Kielâ valjim lii ulmuid herkis äšši, ko lii saahâ jieijâs párnáin. Tággáár raavâ adeluvvoo távjá taggaar perrui, mast enni já eeči iävá sáárnu páárnážân siämmáá kielâ. Taat raavâ suápá kale pyereest stuárráábijd kieláid, mut taggaar olmooš, kote smiättá aštum kielâid, uáiná eresnáál. Tondiet čálám taan blogičalluu já kiävtám eresmuđusii paječalluu ko “eenikielâ”.

Termâ eenikielâ čuujoot kyevti- já maaŋgâkielâgvuođâst kielân, mii lii olssis noonâ kielâ – taggaar kielâ, mon lii vuosmustáá oppâm, mon máttá hirmâd pyereest, mon kiävttá ennuv já moin olmooš lii čuovviittum-uv. Jieijâs kielâ miäruštâllâm oro-uv lemin čuuvtij älkkeb eenâblohon kullee ulmui ko ucceeblovokielâ sárnoi. Noonâ eenikielâ lii puoh linásumos kielâ, moos finnee tobdoid-uv fáárun. Tom lii älkkee kevttiđ. Taan perspektiivist lii čaallum tággáár-uv pahudem: Párnáá kielâtááiđun sáttá leđe joba vaahâglâš, jis vaanhimeh sárnuškyettiv páárnážân eres kielâ ko eenikielâs, mon suoi iävá maŋeláá oppâm ege haaldâš tom tuárvi pyereest.”

Noonâ eenikielâ -perspektiivist ij lah máhđulâš ruokâsmittiđ vanhimijd sárnuđ aštum kielâ párnáidis. Aštum já uccáá kevttum kielâst ij lah lamaš tile šoddâđ noonâ čuovviittâskiellân. Jis tággáár tiileest sárnuškuát kielâ sárnum varâlâšvuođâst teikâ kielâmáátu rijttáámettumvuođâst, kiävá hyeneeht: kielâ sárnum nohá toos tondiet ko ohtâgin sárnoo ij lah tuárvi čeppi ige tohálâš. Tággáár tile lii anarâškielâst-uv já eres-uv sämikielâin. Ij lah ohtâgin olmooš, kii ij kuássin tarbâšiččii smiettâđ saanijd já ráhtusijd. Mađe spesifub kielâkevttimohtâvuođâst sämikielâi kevttimist lii saahâ, tađe vissásubbooht vädisvuođah iteh.

Anarâškielâ iäláskittemohjelmeh láá puáhtám kielâsárnoid koskâmuu suhâpuolvân – toos, mii lâi monâttâm kielâs. Tääl luhhoost kielâsárnoi juávhust láá pargoahasiih ulmuuh já meiddei sämikieltáiđusiih vanhimeh. Eidu taah ulmuuh tarbâšeh moovtâ já ruokkâdvuođâ kevttiđ kielâ já sirdeđ tom párnáidis-uv. Juáhháá kielâmáttu lii kielâsirdemist árvugâs. Taan koskâmuu suhâpuolvân puáhtá tuše ettâđ: sáárnu páárnážân sämikielâ nuuvt ennuv ko puávtáh já máátáh. Anarâškielâst láá-uv maaŋgâs, kiäh láá näävt porgâm. Tääl mist láá vuod eenikielâliih párnááh. Já anarâškielâ siäilu tuše váldukielâ paaldâst, nuuvt et taah eenikielâliih párnááh láá kyevtkielâgeh. Sist láá kyehti eenikielâ.

Muu jieččân muštoh mäccih ihán 1996, kuás muu puárásumos nieidâ šoodâi. Vuossâmuu ihepele mun sarnum sunjin suomâkielâ. Lijjim kale smiettâm sämikielâ sárnum-uv mut tubdim, et muu kielâmáttu ij lam nuuvt nanos já et lijjim hirmâd ohtuu. Teikâ kale mun mattim sämikielâ mut jiem lam kiävttám tom aktiivlávt. Tondiet eenâblovokielâ lâi luándulâš valjim. Ko moonnim Sáámán, muštám pyereest, ko Vuoli Ilmar koijâdij muu nieidâ kielâtiileest. Mun västidim. Muštám vala-uv Ilmar muáđoid já pettâšume, mii muštâlij: tun meiddei! Ij sun tom kale ettâm mut tot oinui. Eidu suu muáđoh pieijii muu uđđâsist smiettâđ. Munhân lijjim luuhâm sämikielâ – naa, “sämikielâ“ lâi talle pajekielâ, mut mun uáinojim anarâšâi čoolmijn anarâššân. Meiddei vuossâmuuh kielâtieđâliih pargoh, maid mun porgim, lijjii anarâškielâ pargoh. Pargo-uv kennigâtij sárnuđ pääihist sämikielâ. Nuuvt te mun mulsum kielâ ihepele puáris nieidâžân, já sun liijká moijái munjin siämmáá muččâdávt ko ovdil-uv já kuldâlij. Luhhoost tien ahasâš ij vala sárnum, nuuvt et must-uv lâi äigi pyerediđ jieččân kielâtááiđu. Eidu tien ááigán monnii-uv muu pargoin kielâoopâ čäällim já sänikirje rähtim. Mii te ličij lamaš pyereeb vyehi kielâ oppâmân ko tággáár vuáđupargo. Já ko äigi kuulâi, páárnáš oopâi sämikielâ já sárnu tom tääl njyebžilávt, imâštâl tom, mondiet tot munjin lâi nuuvt vaigâd. Veik must láá lamaš motomeh vädis iveh kielâlávt, tääl lam luholâš, et lam tom porgâm. Kijttoseh kale kuleh kielâpiervâlân, mii lekkâsij siämmáá ääigi já faalâi munjin-uv kielâtorjuu, mon mun tarbâšim. Oovtâst mij lep kielâ máttááttâllâm, jiejah-uv.

Jis mun jurdâččâm eenikielâ-teermâ, lam luholâš, et puávtám jurdâččiđ ton miäruštâllâm nubenáál. Eenikielâ puáhtá leđe meiddei vááimu kielâ, veikâ monâttum kielâ-uv. Já jis tot ij lah suuvâ kielâ, tot puáhtá leđe olssis mudoi vááimuvuálááš. Rijttáá, et tot kielâ, mon páárnážân sárnu, lii olssis nuuvt räähis, et ton oovdân vaja jieš-uv porgâđ. Tuše toin naalijn sämikielâst lii puátteevuotâ. Munjin olssân lii puáttám äigi luoppâđ eenikielâ-teermâst. Tot lii jo tovâttâm tuárvi ennuv soro já murrâš. Sáárnum vááimuvuálásii kielâst.

Muotoiluajattelu osaksi kasvamista – kysymys, väite, uusi ajatus tai ehdotus

Inka Kangasniemi

Miten saisi siirrettyä lapsille sitä upeaa arvomaailmaa, mitä saamelainen muotoiluajattelu sisältää? Sitä olen miettinyt vuosikausia. Ei lapsille auta luennoida käsityöläisen materiaalituntemuksesta, eri materiaalien mahdollisuuksista tai saamelaisen esineistön evoluutiosta. Eivät lapset liioin jaksa tehdä hitaita perinteisiä pahka-, sarvi- tai turkistöitä.

Tutustuttuani muotoilukasvatuksen maailmaan Mikkeli Art and Design Weekillä vuonna 2015 aloin kehittelemään mielessäni konseptia lapsille suunnatuista työpajoista, joissa yhdistyisi saamelainen muotoiluajattelu ja nykymuotoilun työkalut. Työpajoissa lähtökohtana työskentelylle olisivat Saamelaisarkiston materiaalit, kuten valokuvat tai muut paperiset aineistot.

Saamukas-hankkeen käynnistyttyä aloin ideoimaan työpajojen sisältöjä siten, että niissä näkyisi selkeästi nykyajan saamelaisten elinkeinojen kirjo ja arktinen lifestyle. Sisältövaihtoehtoja oli aluksi kymmeniä, joista Saamukas-hankkeen testaukseen päätyi kolme erilaista sisältöä.

Rajasin työpajojen rakenteen hyvin tarkkaan. Suunnitellut työpajat ovat luonteeltaan intensiivisiä. Niiden runko on tarkkaan mietitty ja aikataulutettu. Yhden työpajan kesto on kaksi tuntia, johon sisältyy toimeksiannon lisäksi alkuideointi, ideoiden läpikäynti, varsinainen työskentelyvaihe sekä palaute.

 

Saamelainen perinne kohtaa muotoilun työkalut

Esittelen seuraavaksi kolme hankkeen aikana toteutunutta työpajaa:

Graafisen suunnittelun työpajan lähtökohtana toimivat oman alueen perinteiset kuviot kudonnaisissa. Työpajassa oppilaat suunnittelivat lapaskuvioiden esitystekniikan innostamina printattavat kuosit kangaskasseihin.

Työpaja alkoi toimeksiannon jälkeen kolmen konseptin suunnittelulla, jonka jälkeen jokainen vuorollaan esitteli omat konseptinsa ryhmälle. Kunkin oppilaan kohdalla käytiin nopeaa vuorovaikutusta konsepteista, ja sen jälkeen oppilas kertoi, minkä konsepteista hän haluaa toteuttaa painokuosiksi. Myös muu ryhmä sai äänestää mieluista konseptiaan.

Tämän jälkeen valittu konsepti piirrettiin pikselitekniikalla kuultopaperille. Lopuksi oppilaat saivat antaa palautetta työpajasta.

Kotona käsittelin työpajasta keräämäni pikselityöt kuvankäsittelyohjelmalla printtikuvioiksi, ja lopputuloksena syntyi tyylikkäitä ekologisia kangaskasseja.

 

Käyttäjälähtöinen suunnittelu -työpajassa lähtökohtana toimivat saamelaisten käyttämät reet ja ahkiot. Työpajassa oppilaat toteuttivat rekiä ja ahkioita joko kollaasi-, tai hahmomallitekniikalla.

Työpaja alkoi toimeksiannon ja kohderyhmän valinnan jälkeen aivomyrsky-nimisellä ideointimenetelmällä, jonka ideana on tuottaa mahdollisimman paljon ideoita lyhyessä ajassa. Menetelmässä kaikki saavat sanoa aiheeseen liittyviä ideoita yhden toimiessa kirjurina. Hulluimmatkin ideat ovat sallittuja. Kirjatut ideat ovat kaikkien käytettävissä.

Tämän jälkeen oppilaat piirsivät nopean luonnoksen omasta ideasta paperille, jonka jälkeen siitä tehtiin esityskuva kollaasitekniikalla tai kolmiulotteinen hahmomalli. Lopuksi oppilaat antoivat palautetta työpajasta.

 

Estetiikka-työpajassa lähtökohtana toimii saamelainen ornamentiikka. Työpajojen tuloksena syntyi kierrätetystä vuolukivestä riipuksia, esimerkiksi kaulaan tai reppuun.

Työpajan toimeksiannon jälkeen oppilaat saivat perehtyä oman alueen saamelaiseen ornamentiikkaan, jonka pohjalta he saivat suunnitella kuvioita omaan työhönsä. Suunnitelmien läpikäynnin jälkeen oppilaat aloittivat työskentelyn, joka jaottui kolmeen vaiheeseen. Työkalujen käyttö ja materiaalin työstömenetelmät, ornamentiikka ja muodonanto sekä kiviosan kiinnitys riipusnauhaan. Työpajan lopuksi oppilaat saivat antaa palautetta työpajoista.

Kuvia työpajoista näet tästä.

Palaute Saamukas-hankkeen työpajatoiminnasta on ollut tähän asti paitsi innostunutta, myös innostavaa. Hankkeen lopputuloksena syntyy kokeellinen saamelainen muotoilukasvatuspaketti. Pakettia voivat omassa toiminnassaan hyödyntää niin saamelaiset käsityöläiset, opettajat kuin vapaa-ajan ohjaajatkin. Tulen keräämään oppilaiden palautteen lisäksi palautetta opettajilta, joiden kanssa olen työpajoja kouluissa pitänyt.

Saamelainen muotoilukasvatus on käsitteenä uusi, joten kutsunkin kaikki mukaan ideoimaan, luomaan ja muotoilemaan saamelaista muotoilukasvatusta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä! Osoitteeni: ikangasniemi@hotmail.com

Yhteistyössä Saamukas-hankkeessa toimivat Saamelaisarkisto, Taiteen edistämiskeskus, Utsjoen kunta, Inarin Kunta, Sodankylän kunta Rovaniemen kaupunki ja Inarinsaamelaiset ry. Rahoitusta hankkelle ovat myöntäneet Alli Paasikiven säätiö ja Kalevala-korun kulttuurisäätiö.

Sananen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen saamelaisia koskevasta oikeuskäytännöstä

Heta Heiskanen

Sananen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen saamelaisia koskevasta oikeuskäytännöstä

Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS) ja sitä koskeva oikeuskäytäntö ei ole nykyisellään tarjonnut tehokasta oikeussuojakeino saamelaisille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei strategista litigaatio, voisi muuttaa tilannetta. Strategisella litigaatiolla tarkoitetaan sopivien yksittäistapausten etsimistä oikeuskanteita varten, jotta oikeudellisen linjavedon kautta saataisiin aikaan laajempi yhteiskunnallinen muutos.

Jotta tulevaisuuden oikeuskäytäntö voisi kehittyä alkuperäiskansan oikeuksia paremmin turvaavaksi, on syytä tunnistaa selittäviä tekijöitä nykyiselle tilanteelle ja pohtia, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) yleiset opit voisi valjastaa strategisen litigaation tueksi.

Muutamista nykyisen käytännön selittävistä tekijöistä

Varhaisen oikeuskäytännön selittävinä tekijöinä on ainakin osaksi se, että alkuperäiskansan oikeuksien ja vähemmistöoikeuksien kehitys ei ollut tuolloin vielä valtavirtaistunut. Kehityskaarta voidaan verrata romanien oikeuksien tunnustamiseen ja turvaamiseen EIS:n piirissä, sillä prosessi oli myös alkuun hidas. Keskeisenä muutostekijänä romanien oikeuksia koskevien tuomiolinjojen muuttumisessa oli, että vireille laitettiin useita tapauksia, joissa oli aktiivisesti mukana järjestöt, jotka tuottivat monipuolista näyttöä romanien syrjinnästä.

Romani- ja muista vähemmistöoikeuden tapauksista on opittavissa, että erityinen kulttuuri ja elämäntapa on suojattu EIS:n artiklan 8 alla, joka suojaa yksityiselämää. Nykyisissä alkuperäiskansaa koskevissa oikeustapauksissa EIT:n artiklaa 8 ei kuitenkaan ole voimakkaasti hyödynnetty, vaan on nojauduttu enemmän artikloihin 6 ja ensimmäisen lisäpöytäkirjan ensimmäiseen artiklaan koskien omaisuudensuojaa.

Joissakin alkuperäiskansaa koskevissa oikeustapauksissa on myös ollut prosessiin liittyviä puutteita, eli esimerkiksi kotimaisia oikeussuojakeinoja ei ole käytetty loppuun saakka. Tällaiset ongelmat ovat suhteellisen yleisiä, eivätkä niinkään kytköksissä alkuperäiskansan oikeuksiin.

Tulevaisuuden tapausten argumentaation rakentamisesta

Handölsdalen Sami village and others v. Sweden tapauksen eriävä mielipide näyttää tietä tulevaisuuden kanteiden argumentaation rakentamiselle. Kuten Timo Koivurova on tuonut esiin, tuomari Ziemele viittaa omassa mielipiteessään alkuperäiskansan oikeuksien kehittymiseen ja vakiintumiseen ja katsoo, että EIT:n tulisi ottaa huomioon kansainvälinen kehitys.

Olisi EIT:n omien tulkintaoppien, eli konsensus-opin, dynaamisen tulkinnan ja kansainvälisten trendien tulkintaopin mukaista ottaa huomioon kansainvälinen kehitys eli esimerkiksi ILO 169 sopimus ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus.

Konsensus-opilla viitataan siihen, että EIT katsoo eri lähteiden valossa, onko asiasta eurooppalainen tai kansainvälinen yhteisymmärrys. Esimerkiksi alkuperäiskansan oikeudet on kehittynyt YK:n, ILO:n ja eri alueellisten ihmisoikeustoimijoiden keskuudessa siten, että EIT voisi olla valmis katsomaan alkuperäiskansan oikeuksien vakiintuneen.

Dynaamisella tulkinnalla tarkoitetaan sitä, että Euroopan ihmisoikeussopimusta tulee tulkita kulloisenkin ajan ja yhteiskunnan hengessä niin, että ihmisoikeudet antavat suojaa reagoi yhteiskunnan uudenlaisissa olosuhteissa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen laatimisen aikaan alkuperäiskansan oikeuksien kehitys ei ollut samanlainen kuin nyt, joten kun tilanne on muuttunut, tulisi se vaikuttaa myös siihen, miten EIS tulkitaan tässä ajassa.

Kansainvälisten trendien tulkintaoppi viittaa siihen, että EIT ei tee tulkintaansa tyhjiössä, vaan ottaa tarvittaessa huomioon erilaiset kansainväliset kehityskulut, myös ei-oikeudellisesti sitovat trendit, jos ne tarjoavat tukea uudessa tai muuttuneessa tulkintatilanteessa. EIT on esimerkiksi katsonut, että ympäristöllä on kasvava merkitys yhteiskunnissa, sillä niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti on kehitetty ympäristörikosten kriminalisointia. Tämä linjaus on tehty siitä huolimatta, että itse sopimusteksti ei viittaa lainkaan ympäristöön erityisenä suojeltuna intressinä.

Haasteeksi saattaa vain muodostua, että EIT muuttaa useimmiten tulkintalinjaansa edellä mainittujen oppien avulla suuressa jaostossa muiden jaostokokoonpanojen sijaan. Suuren jaoston käsittelyyn pääsee vain hyvin rajattu määrä tapauksia vuosittain.

Martin Scheinin on katsonut omalta osaltaan, että tulkinnan muutos edellyttäisi todennäköisimmin hyvin vakavan loukkauksen löytymistä. Vakavimpiin loukkauksiin voidaan katsoa etenkin ehdottomien oikeuksien loukkaukset eli loukkaukset jotka koskevat oikeutta elämään tai kidutuksen kieltoa. Tämäkin näkemys on perusteltu nykyisen EIT:n oikeuskäytännön valossa, sillä mitä vakavampi loukkaus, sen todennäköisemmin EIT voi katsoa, että loukkaus on EIS:n hengen ja päämäärän vastainen.

Itse näen, että vipuvartta voi saada lisäksi nykyisistä, etenkin artiklan 8 alla käsitellyistä ympäristötapauksista, sillä saamelaistapaukset kytkeytyvät monesti maankäyttökysymyksiin, joita on käsitelty nimenomaisesti artiklan 8 yhteydessä. Ympäristötapauksissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi tiedonsaanti- ja muutoksenhakuoikeuksiin sekä terveyteen liittyviin haittoihin. Samanaikaisesti oli tärkeää huolehtia, että argumentaatiossa otetaan huomioon nykyinen vähemmistöoikeuden kehitys ja valtioiden positiiviset toimintavelvoitteet. Positiivisilla toimintavelvoitteilla viitataan valtioiden edistämisvelvoitteisiin, joihin lukeutuu mm. riittävän lainsäädännön kehittäminen, valvontamekanismien ylläpitäminen ja konkreettisten toimenpiteiden tekeminen oikeusloukkausten ennaltaehkäisemiseksi.

Heta Heiskanen

HTM, VTM

yliopisto-opettaja

Johtamiskorkeakoulu

Tampereen yliopisto

 

Porot kuuluvat tuulelle

porot-kuuluvat-tuulelleHeta Heiskanen

Porot kuuluvat tuulelle
Puheenvuorodokumentti Porot kuuluvat tuulelle antaa Käsivarren paliskunnan porosaamelaisten kertoa omalla äänellään, minkälaisia uhkia perinteiseen saamelaiseen poronhoitoon kohdistuu. Dokumentin kertojana toimii näyttelijä, juristi ja toimittaja Anni-Kristiina Juuso.
Dokumentti kuvaa, kuinka Käsivarren alueelle kohdistuu monenlaista maankäyttöpainetta, mukaan lukien malminetsintä, vesipumppuvoimala, rautatie, EISCAT_3D tutka, luonnontieteellinen tutkimus Mallan luonnonpuistossa ja turismi. Yhdessä kaikki nämä kilpailevat maankäyttömuodot kaventavat perinteisen jutaavan poronhoidon tarvitsemia laidunmaita.
Uhista huolimatta ”saamelaiset ovat kuitenkin sitkasta kansaa”, kuten eräs dokumentin saamelaisista toteaa. Dokumentti kertookin ympäristöuhkien lisäksi keskeisesti yhteisöstä, joka ymmärtää, että kulttuurin säilyttäminen on tärkeää ja arvokasta. ”Saamelaiskulttuuri on kuin pallo, siinä kaikki ovat tärkeitä vauvasta vaariin, jos siitä poistaa yhdenkään pienen osan, se murtuu se pallo”, tiivistää yksi yhteisön jäsenistä.
Dokumentti kuvattiin vuoden 2015 aikana kolmella eri kenttämatkalla Käsivarren Lapissa ja se syntyi osana Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? -hanketta, jota koordinoi Lapin yliopiston Arktinen keskus yhteistyössä Tampereen ja Helsingin yliopistojen kanssa. Hanketta rahoitti Koneen Säätiö Jakautuuko Suomi -ohjelmastaan.
Dokumentin kuvaus: Hamid Al-Sammarraee, Assi Harkoma, Heta Heiskanen ja Päivi Kapiainen-Heiskanen. Musiikki: Kalle Ylitalo. Leikkaus: Harri Räisä. Käsikirjoitus ja ohjaus: Päivi Kapiainen-Heiskanen. Kertoja: Anni-Kristiina Juuso.
Levikki
Tulevat:
– Wildlife Vaasa Nature Film Festival, 30.9.2016
– Native Spirit Festival, Lontoo, lokakuu 2016
– Sunrise Film Festival, 29.9.-2.10.2016, Nova Scotia, Kanada
– Tampereen yliopisto, 31.10. klo 15-17, Päärakennus A1, Tampere
– Tunturilatu 70v juhlat, 6.11. klo 10 Peurunka, Lauka

Näytetyt:
– Skábmagovat 21.1.2016 / Inari
– Jään reunalla festivaali, Helsinki 22.1.2016
– Savonlinna International Nature Film Festival 20.8.2016
– Rauma Blue Sea Film Festival 20.8.2016
-Saamelaisten kansallispäivä Hetta, Enontekiö 6.2.2016
– Porokuninkuusajot, Inari 2.3. Siida
– Lapin yliopisto, Rovaniemi 7.4.2016

Elokuva on mahdollista nähdä myös Rovaniemellä Arktikum-talon kirjastossa tietokoneella. Jos haluat näyttää dokumenttia kouluissa, yliopistoilla tai muussa tilaisuudessa, tiedustelut voi lähettää käsikirjoittajalle ja ohjaajalle Päivi Kapiainen-Heiskaselle: paivi.kapiainen@mediaali.fi
Kirjoittaja:
Heta Heiskanen, VTM, HTM
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristökäytännöstä Tampereen yliopistossa, mutta Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? hankkeessa hän kuvasi helikopterista dokumentin ilmakuvat ja perehtyi paikallisten saamelaisten ympäristöpäätöksenteon haasteisiin.

Sovinto on kaunis sana

– Eivät he kuitenkaan kerro mitään, tulette näkemään, toteaa Metsähallituksen edustaja ennen kokouksen alkua.
– Ei hän meitä kuuntele. Ihan kuin puhuisi toisesta korvasta sisään ja sama tulisi suoraan toisesta ulos, yksi osallistujista totesi hiljaa.

Niin sovittelut usein alkavat. On pettymystä ja epäluottamusta. On kuitenkin myös toivoa ja halua löytää yhteisymmärrys. Muuten ei istuttaisi saman pöydän ääreen.

Ympäristösovittelu on uusi sovittelumuoto Suomessa. Yksinkertaisimmillaan ympäristösovittelu ei poikkea rikos- ja riitasovittelusta. Rikos- ja riitasovittelu on rikosprosessin vapaaehtoinen mekanismi, jossa puolueettomat sovittelijat auttavat osapuolia löytämään yhteisymmärrystä ja sopimaan yksityisoikeudellisista korvauksista sitovalla sopimuksella. Rikos- ja riitasovittelu on ollut käytössä jo pitkään ja se on vakiintunut malli, jota myös lainsäädäntö sääntelee. Rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimistoon voi olla yhteydessä kuka vain ja sen käyttäminen on maksutonta. Edellytyksenä on vain osapuolien vapaaehtoinen sopimishalu.

Miksi ympäristöasioille tulisi sitten olla oma sovittelumuotonsa? Kaikissa tapauksissa erityinen ympäristösovittelu ei ole välttämätön, vaan nykyistä rikos- ja riitasovittelujärjestelmää voidaan hyödyntää. Rikos- ja riitasovittelu soveltuu ympäristöä koskeviin kiistoihin silloin kun osallistujamäärä on rajallinen ja ongelma selvärajainen. Esimerkkinä tällaisesta ympäristökiistasta toimii kahden naapuruksen välinen erimielisyys, saako aallonmurtajaa rakentaa ja jos, niin millaisen.

Ympäristötapausten ollessa usein laajempia, monimutkaisempia ja ympäristöpäätöksenteon kestäessä pitkään, erityiselle ympäristösovittelulle on lisäksi tarvetta. Esimerkiksi kaava-valmisteluun voi osallistua satoja ihmisiä, yrityksiä ja järjestöjä. Kaavoitukseen kytkeytyy yleisen edun punninta ja erilaiset periaatteelliset erot. Yrittäjät haluavat yhtä ja luonnonsuojelujärjestöt toista, vaikka maa pitäisi rauhoittaa poroelinkeinolle. Prosessi voi kestää kuukausia tai vuosia sekä rikkoa ihmisten välejä. Vaikka osapuolet olisivatkin muutoin samanmielisiä, loppukädessä kunnalla on kuitenkin valta päättää esimerkiksi kaavoitusasiasta haluamallaan tavalla. Nykyinen rikos- ja riitasovittelu ei pysty vastaamaan näihin kaikkiin tarpeisiin ja haasteisiin.

Rajoituksista huolimatta sovittelua voi nykyisellään soveltaa maankäyttöä koskeviin erimielisyyksiin ja etenkin ennaltaehkäisyyn. Soviteltavia asioita voivat olla esimerkiksi moottorikelkkojen reititykset ja käyttö.Tällöin sovittelun oppeja voi ajatella järjestelmän sijaan työkalupakkina. Sovittelun työskentelymallit, puolueettomien sovittelijoiden käyttö takaisi oikeudenmukaisemman ja valtasuhteiltaan symmetrisemmän neuvotteluprosessin. Sovittelussa tärkeää, että jokainen saa puheenvuoron tasavertaisesti ja tulee ymmärretyksi. Sen voi taata koulutettu sovittelija.

– En tullut edes ajatelleeksi tällaisia asioita. Nyt otetaan kunnolla aikaa teille valmistella tämä lausunto, Metsähallituksen edustaja totesi kokouksen lopuksi.
– Hyvä kokous, sai tietoa, yksi osallistuja hymyili.

Vuoropuhelu ja kunnioitus luovat sovintoa. Joskus niiden palauttamista voi auttaa puolueeton sovittelija. Yrittää kannattaa aina, sillä sovinto ei ole vain kaunis sana. Se on myös hyvä tunne.

Onnistuneita kokemuksia vuoropuhelun rakentamisesta ympäristöpäätöksenteossa saamelaisalueella saatiin Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? –hankkeessa, joka avusti Käsivarren alueen porosaamelaisia.

Heta Heiskanen, OTM, tohtorikoulutettava